torstai 15. elokuuta 2013

Tietääkö kukaan Robinin fanikirjeille tarkoitettua osoitetta?

Whatta night!

Kyllä se vaan niin on, että lapsiperheessä ei ole ainakaan puuduttavaa arkea ja samoja asioita päivästä (ja yöstä) toiseen.
Kaikki meni aivan loistavasti eilen illalla, molemmat lapset meni nukkumaan aivan unelma-aikaan. Saatiin omaa rauhallista aikaa ja itsekin ajoissa nukkumaan.

Neljältä yöllä alkoi tapahtua.
Aivan mieletön huuto, kirkuna, itku.. esikoisemme huoneesta. Poika oli aivan paniikissa ja tuskaisen oloinen. Ei ymmärretty yhtään mistä on kyse. Kyse ei ollut edes ns. kauhukohtauksesta joita niitäkin meillä on ollut. Tai jos oli  niin tämä oli sellainen kertaa sata.
Tietenkin siihen meteliin heräsi tyttäremmekin joka alkoi itkeä paniikissa hänkin (hänellä on samoin kuin esikoisellakin yliherkkyys kuulossa..) ja mieheni meni hänen luokseen.

Minä jatkoin pojan kanssa.
"Onko pissahätä? Onko kakkahätä? Käydäänkö vessassa? Sattuuko mahaan? Sattuuko suuhun? Sattuuko mihinkään? Haluatko lääkettä? Onko pipi? Onko jano? Onko nälkä? Mikä hätänä? Miten äiti voi auttaa? Tuutko syliin? Mennäänkö äitin sänkyyn? Tuleeko äiti viereen?"
Kaikkeen aivan järkyttynyt "EIIIIIIIIIIII!!!!!!!"

Olin ihan ymmälläni. Aloin käymään päässäni läpi vaihtoehtoja.
Soitanko äidille? Ei, en voi kun sehän on mökillä ja akku muutenkin vähissä.
Soitanko anopille? En, hän asuu niin kaukana että mitä hyötyä siitä on.
Soitanko ambulanssin? Nehän nauraa mulle jos soitan että lapsi itkee ja huutaa.
Sanoin pojalle että äiti tulee kohta takaisin ja lähdin mieheni luo.
"Mitä me tehdään? Soitanko johonkin? Mitä mä teen?"
"Mistä nyt tällaiseen apua saa, vie se vaikka kattoon telkkaria!!"
"No en kyllä vie.. en varmaan rupea opeta sille telkkarin katselua keskellä yötä!" ajattelin ja lähdin neuvottomana takaisin pojan huoneeseen.

Nappasin kännykän mukaani ja laitoin sieltä hänen lempipelinsä pyörimään jos vaikka sen tunnari auttaisi. Ei, huuto vaan paheni.
"Hei hetkinen.. poikahan on hullaantunut Robiniin...
No ei se mitään ota jos ei annakkaan.." pohdin.

Tärisevin käsin youtubeen ja Robinin "Luupilla mun korvissa" päälle.
Pikku-pikkuhiljaa alkoi huuto loppua, nyyhkytys ja nikottelu jatkui mutta pieni poika alkoi keskittyä Robinin ääneen.
Ja se oli siinä.
Siinä kuunnellessaan piteli polviaan, kasvukivut ainakin siis osasyyllinen tähän.
Tähän kaikkeen meni reilu 1,5 tuntia. Robinin kappale pyöri yhteensä viisi kertaa.
Robin, olet niin paras!!

Aamulla oli vähän väsy, mutta kyllä se siitä taas lähti käyntiin tämäkin päivä.


On tuolla kupissa jossakin kahviakin.. on on, ihan oikeasti :) Täytyi vähän tuunata normaalista kahvista hiukan edes hienompaa, kyllä tuollaisen shown jälkeen elämässä pitää olla vähän nautintoa. Tässä siis rasvatonta maitoa vaahdotettuna kaffen päällä. :)

  



6 kommenttia:

  1. Mä elin lähes vastaavan yön toissa yönä. Tosin huudon aloittaja oli E ja siihen autto maito.. jota tajusin tarjota vasta lähes tunnin huudon jälkeen..

    VastaaPoista
  2. Joo luin sen tekstisi :/ Aika hurjaa menoa.. ja pahinta just se että näissä käy niin että toinen herää kun toisella huono yö :(

    VastaaPoista
  3. Juliakin harrasta kerran viikossa tai kerran kahes viikossa tollasia öitä. Herää huutamaan, mikään ei kelpaa, en tiedä edes että onko tyttö hereillä vai ei :o. Koitamme siinä saada hänet rauhotettuu, mut ei. Otamme hänet meidän väliin meidän sänkyyn. Hän ei enää huuda, mutta ei kyll nukukkaan, on tosi levoton. Annamme riehua siinä ehkä noin 15min. Sitten viemme hänet takas omaan sänkyyn ja sinne hän nukahtaa maitopullon kanssa. Enkä todellakaan tiedä mitä tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jullea :/ Kauhukohtaus varmaan hänelläkin tuo.

      Poista
    2. Oon miettiny samaa.. jotain painajaisia?

      Poista
  4. Joo kun alkaa tulla unia enemmän ja alkaa kaikki uudet opitut asiat tulemaan uniin.. kasvu aiheuttaa tuon ja tosiaan pahimmillaan lapsi ei herää oikeastaan mitenkään tuollaisen aikana. Klla oli tuollaisia samoihin aikoihin ja nyt tämä mistä kerroin erosi sillätavoin noista, että oli kipuitkua ja oli hereillä. Eli varmaan just kasvukipuja meillä oli nuo. Kasvaminen ja kehittyminen on rankkaa :/

    VastaaPoista