maanantai 3. helmikuuta 2014

Jäähyväiset

Perjantaina oli erään tärkeän ihmisen hautajaiset.
Kyseessä oli iäkäs ihminen, joten oli sinänsä erilaisista hautajaisista kyse kuin missä olen aivan lähiaikoina ollut. Edelliset hautajaiset olikin oman tytön ja ne nyt oli ihan oma asiansa..
Tämä ihminen joka hyvästeltiin oli mieheni täti. Tämä ihminen on yksi niistä harvoista mieheni sukulaisista keneen olen hyvin tutustunut.
En voi kyllin korostaa sitä kuinka järjettömän onnellinen olen kun sain häneen tutustua ja sain häneltä hyviä elämänohjeita ja sain nähdä millainen asenne elämässä pitäisi olla. Siihen pyrin!
Tämä ihminen oli todella positiivinen ihminen, hänellä oli suuria vaikeuksia elämässään ja uskomattomista asioista selvisi ja uskon että suurimmaksi osaksi siksi että hänellä oli asenne että tottakai tästä selvitään. Hänellä oli ihana hersyvä tyttömäinen nauru ja aivan mainioita sutkautuksia. Suoria napakoita mielipiteitä. I like!

Hautajaisissa kälyni kysyi että otatko sä nenäliinaa, tarjoten pakettia. Mä olin että en mä taida ja laitoin paketin eteenpäin. Siis enhän mä nyt mitään nenäliinaa tarvitse, johan mä tyttöni hautajaisissa olin.. enkai mä nyt iäkkään ihmisen hautajaisissa silleen itkisi? Juu enpä..
Arkulla kaikki alkoi, siinä alkoi herkistyminen todenteolla. Aivan viimeinen niitti oli se, kun pappi lausui "tyttövainaani" psalmin. Psalmin jonka meidän pappi luki niin tyttöni hautajaisissa kuin tyttöni uurnan laskussa. Luki myös toisen tyttöni kasteessa ja myöhemmin tytön suurissa sukujuhlissa. Haluan laittaa tähän sen psalmin, varmasti rakkaat ymmärtää sen luettuaan MIKSI romahdin ihan totaalisesti tämän tädin hautajaisissa.

Tässä se kokonaisuudessaan, tummennan "tyttöni" kohdan:

Psalmi 139

Herra, sinä tunnet minut

Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
2 Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3 Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4 Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
5 Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
6 Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
7 Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
8 Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
9 Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
10 sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
11 Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
12 sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
 17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
19 Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät!
Kaikotkaa, murhamiehet!
20 He ovat sinun vihollisiasi,
he vetoavat sinuun valheellisesti
ja vannovat väärin sinun nimeesi.
21 Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra,
enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!
22 Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani.
23 Tutki minut, Jumala,
katso sydämeeni.
Koettele minua,
katso ajatuksiini.
24 Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

 Hautajaisiin lähdössä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti