perjantai 30. elokuuta 2013

Huh mikä viikko!

Tämä viikko on ollut aivan järjettömän raskas!

Tällä viikolla oli tyttärellä kaksipäivänen neurologisenosaston jakso. Paljon tuli taas asiaa ja hirmuista häslinkiä kumpikin päivä.
Kaikista raskainta neuropäivissä on se, että koko sen ajan mitä se kestää joutuu miettimään koko ajan onko kaikki asiat tullut hoidettua. Ei auta vaikka olisi muistikirjat tai kalenterissa sivut täynnä asioita mitkä pitää muistaa, silti sitä huomaa koko ajan käyvänsä niitä läpi että tuliko tämä ja tämä asia hoidettua ja kysyttyä ja laitettua alulle jne.
Todellakin huomaa varsinkin näiden neuropäivien aikana että minun oma suloinen tyttäreni on erityislapsi. Erityislapsen kanssa ei riitä että käyt normaalit kunnalliset neuvolat tai verikokeisssa vaikkapa joskus ja jouluna.
Meille on tullut sellaiset asiat aivan täysin normaaleiksi asioiksi joita muut kauhistelee että voi hyvänen aika kylläpä teitä nyt koetellaan :) 
Lisäksi tälle viikolle mahtunut tietysti normaali jumppa tytölle.. ja ne muut normaalit asiat.

Itsellä tuntuu että tämä flunssa ei meinaa millään päästää irti. Nyt eilen, torstaina, tuli täyteen kolme viikkoa. Välillä meni jo paremmin mutta nyt taas yskityttää ja on tukkoista.
Kyllä tämän vielä sietää, ei ihan mahdoton olo sentään ole. Ja luulen että kohta helpottaa kyllä, olo kohenemassa kuitenkin.

Tänään kävin kuulemassa verikokeideni tuloksia. Minulta otettiin jokin aika sitten laajat verikokeet ja jännityksellä kuuntelin niitä sitten tänään. Oli ilo kuulla että kaikki on kunnossa, veriarvot loistavia. Tietysti tällä hetkellä minulla on aliravitsemus kuulemma :-D Mutta siihen on looginen selitys ja asia korjaantuu ensi viikolla sitten kun alkaa normaalin rytmin opettelu.

Huomenna on tiedossa kotipäivä! Ihanaa! Ei mitään menoja, ei mitään pakollisia suoritettavia asioita. Saa tehdä mikä nyt hyvältä tuntuu milläkin hetkellä.

Sunnuntaina on ihanan kummityttöni ja hänen ihanan veljensä yhteissyntymäpäiväjuhlat. Odotan jo innolla, hirmuinen ikävä heitä ja heidän vanhempiaan! :) Tänään kävimme ostoksilla ja löysin niin ihanat lahjat heille ettei ole tosikaan. Toivotaan että lahjojen saajat ovat yhtä innoissaan kun tämä tätsy :-D

Tänään on myös hiukan suunniteltu tulevaisuutta ystäväni kanssa. Puhuttiin nimittäin ristiäisistä ja niiden ajankohdasta. Ilokseni sain kuulla että tekeleeni taitavat kelvata kahvipöytään, pääsen jotain leipomaan sinne :)

Äitini kanssa höpötettiin puhelimessa pariinkin otteeseen, näin tänään nimittäin sattumalta kaikki sairaskertomukseni, eli kaikki paperit mitä minusta nyt vaan löytyy sairaalassa. Oli hauska lukea oman syntymänsä kertomusta jne. Äitikin innostui muistelemaan menneitä oikein urakalla kun hänelle soitin ja kerroin mitä lueskelin :)
Yritin sanoa että jokainen voi tilata kyllä kertomuksensa koska vaan, että jos hän haluaa niin tilatkoon ihmeessä lueskeltavaa. Ei oikein innostunut koska ei kuulemma hänestä mitään maata mullistavaa siellä ole.. pöh :-D
Suosittelen kaikille: kannattaa tilata, siinä saa kunnon aikamatkan menneeseen kun niitä käy läpi.
Toki, eihän ne kovin iloista luettavaa aina ole. Niinkuin ei omassakaan tapauksessa.. mutta silti ihan lukemisen arvoista.

Mukavaa viikon jatkoa, vielä muutama päivä jäljellä!
Palaan taas kun on jotain höpöteltävää :)

tiistai 27. elokuuta 2013

Sunnuntain ja maanantain päivitystä :)

Sunnuntaina lähdimme aamutuimaan ajelemaan kohti ystäviemme kotia, jossa odotti muunmuassa muutamaa päivää aiemmin syntynyt poikavauva.
Ajomatka kesti suuntaansa vajaan kolme tuntia.

Oli ihanaa käydä kyläilemässä heidän luonaan. Tuskin maltan odottaa, että näen heidät taas, on ne vaan niin armaita <3

Vähänhän se kyllä tuppaa unohtumaan se mussutus reissussa mutta yllättävän hyvin sain vedettyä. Reissun aikana sain nautittua tasaisesti 400 kaloria ja sitten illalla vielä kotona sai syödä iltapalan :)
Vettä kittasin lähes kolme litraa reissussa.

Eilen oli tyttärellä fysioterapia ja samaan oli yhdistetty näönkäytönkuntoutus. Tyttö nautti täpöillä saamastaan huomiosta! :-D

Eilen hösäsin keittiössä oikein urakalla. Tein parista kilosta jauhelihaa taikinan ja siitä sitten lihapullia ja yhden chilillä ja koskenlaskijalla maustetun jättipihvin armaalle.
Tuntui että pelkästään lauantain ja eilisen kokkailun aikana kului pullollinen Dermosilin keittiösaippuaa kun joka välissä sai pestä käsiään :-D




 Tällainen satsi (plus kaalilaatikkoa ja kääryleitä ja suklaapiirakkaa..) kuskattiin vauvan perheeseen :)

lauantai 24. elokuuta 2013

Perjantai ja lauantai päivitystä :)

Eilen perjantaina kävelin tytön kanssa hakemaan isoveljeä perhepäivähoidosta. Oli mukava ilma ja sain höpötellä matkan ajan ystävän kanssa puhelimessa kun tyttö veteli sikeitä rattaissa :)
Oli aivan mahtava kun ensimmäistä kertaa tähän mennessä poika juoksi iloisena luokseni kun hain hänet. ( Eikä kuten yleensä tähän mennessä eli syöksynyt maahan mahalleen ja alkanut huutaa :-D )



Annansilmät ja verenpisarat jaksaa vielä kukkia :)

Eilisessä oli mahtavuutta kun tytön kummitäti tuli seuraksi kun mies oli puoleen yöhön töissä. Ystävä lähti vasta kun mies oli kotiutunut, aivan huippu ihana ihminen :) Olis voinut kyllä helposti höpötellä vieläkin pitempään! :)


Tänään on ollut touhukas päivä. Mies lähti töihin ja me jäätiin keskenämme kotiin. Aika meni nopeasti ja touhusin muksujen kanssa ja siinä sivussa kävin läpi/pyykkäsin vauvanvaatteita :)
Kun mies palasi kotiin lähdettiin kaupoille. Innostuin vähän kaupassa ja nyt on ruokatarvikkeita varmaankin moneksi viikoksi!
Kotiin tultuamme hätistin muut pois keittiöstä ja aloitin touhuilun. Ensin valmistui makeaa:


Suklaapiirakka. Suklaapohjalla valkoista ja tummaa suklaata :)



Sitten alkoi valmistumaan suolaista puolta:

Kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa :)

Huomenna on tulossa mummu (äitini) vahtimaan lapsia päiväksi ja hän r a k a s t a a kaaliruokia. Yritin parhaani ja toivottavasti hänelle maistuu. Äitini on maailman paras tekemään kaaliruokia ja paineet on lievästi sanottuna valtavat hänelle tehdä kaaliruokia. Ja nyt vielä kun ei itse saa maistella tekemiään ruokia niin jep.. iisi homma :D
Käymme itse kyläilemässä ystävän luona ja heille viedään osa näistä tekeleistä.

Palaamme taas! :)





torstai 22. elokuuta 2013

Vauva-uutisia ja ystävien tapaamista

Tämä päivä on ollut yhdellä sanalla kuvattuna: M A H T A V A !

Koko päivä käynnistyi namilla: suklaapirtelöllä. Lisukkeena pitkin aamupäivää hörpitty puoltoista litraa vettä.
Tytön kanssa käytiin jumpalla fysioterapeutin luona, reissu meni hyvin.

Päivän isoin juttu on ollut synnytys! Rakkaat ystäväni olivat aamusta lähtien synnyttämässä, ja olin aivan paniikissa. Jopa jumpparin luona käytiin läpi synnytyksiämme ja pohdittiin miten menee ystävilläni siellä kaukana missä olivat :)
Oli aivan ihanaa kun sain seurata vaihe vaiheelta synnytyksen etenemistä kiitos vauvan isän ja alkuvaiheessa tietysti vauvan äidin, jotka laittoivat viestiä aina kun pystyivät.
Ja jos tämä järkytti joitakin niin älkääs nyt, olimme puhuneet että osallistuisin jopa livenä synnytykseen ;)
Lopulta alkuillasta tuli ilouutinen: aivan ihana valloittava poikavauva oli nähnyt maailman kirkkaat valot <3 Äiti ja vauva voivat hienosti. Isäkin ilmeisesti, kuulosti niin mahtavan onnelliselta puhelimessa ettei kyllä epäilykselle jäänyt sijaa :) Voi sitä ihanaa suloista poikavauvaa. Minun kummipoika. :') Olen niin ylpeä, niin onnellinen ja ennenkaikkea niin malttamaton näkemään livenä tuon ihanuuden!

Iltapäivällä lähdimme käymään kahvilla ystäviemme luona, tyttäremme kummitädin ja hänen tyttöystävänsä luona. Oli aivan ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Tuntui että aika lensi siivillä ja kohta olikin jo kello niin paljon että oli pakko lähteä.
Onneksi ystäväni tulee huomenna vielä tänne meille auttamaan lasten kanssa kun mieheni on töissä pitkään.

Laihduttelusta vielä hiukan ennen nukkumaanmenoa:
tänään on ollut siltäkin osin mahtava päivä. Olo on ollut ihana, kevyt ja tyytyväinen. Kurkkasin ihan pikkuisen vaakaakin ja eipä hymy meinannut hyytyä senkään osilta millään.
Semmoinen kummallinen kapistus kuin vyö piti kaivaa tänään myös kaapista. Päätin etten enää osta tällä nykyisellä numerolla alkavia housuja joten vyötä on käytettävä vielä hetki ennenkuin mahtuu uudella numerolla alkava pökät :)
Olen niin onnellinen uudesta rakkauden täyttämästä suhteestani tuohon veteen :) En olisi IKINÄ uskonut jos olisi tätä joku minulle väittänyt vielä joku aika sitten! Ennen teki huonoa jos piti juoda vettä yhtään enempää kuin 2dl :O
Olen myös äärettömän tyytyväinen siitä kuinka olen saanut rytmitettyä hienosti syömistäni, olen saanut nyt jätettyä hälytyksetkin pois. Tulee luonnostaan aamupala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala :)

Hyvää yötä kaikille ja lupaan: ensi postaukseen kaivelen kuviakin taas :)




tiistai 20. elokuuta 2013

Tätä päivää

Tänään lähdimme aamupäivällä kohti sairaalaa jossa tyttärellä EEG-tutkimus. Tutkimus meni juuri kuten piti, huh helpotusta! Se on aina niin jännä odottaa että saako tytön a)pysyyn hereillä sinne asti ja b) nukkumaan siellä sen ajan mitä vaaditaan tutkimuksen kannalta. Hyvä mun rakas tyttäreni!

Kotiin tullessamme oli pakko käydä napsimassa kuvia mun rakkaasta possustani:


Pelotti nimittäin niin että koskahan hän menettää kauneutensa ja rupeaa talvi-unille.. no sainpahan ikuistettua :)

Iltaa kohden rupesin miettimään huomisen säpinää, meille tulee ihana sakki ihania ihmisiä kylään ja odotan niin innolla. Tähän poppooseen kun kuuluu aika täsmälleen samanikäinen poika kuin mun poikani ja ihana pikkuinen tyttönen, aika saman ikäinen kuin mun tyttäreni. Voi olla vilinää talossa huomenna!
Tottakai jotain purtavaa halusin heille väsätä..

 Ensin tein pohjan mm. kauraryyneistä ja kaurahiutaleista...
 Lättäsin päälle sipulaa... ja sen päälle juustoa..
 Vielä tomaattia ja mustapippuria..
 Lopuksi mozzarellaa...
Ja tämmönen siitä tuli :) Toivottavasti kelpaa :)



Hyvää yötä :)


"Miten sä teet ton?"

No niin, eli aika kovasti on tullut kyselyitä että: "Hei, mitä sä oikein nyt teet kun saat tuommoisia tuloksia??"
Minäpä kerron ihan juurta jaksaen :)

1) VLCD/Nutraus/Erittäin niukkaenerginen ruokavalio = rakkaalla lapsella on monta nimeä. Eli olen nyt neljä viikkoa yhteensä hyvin pienellä kalorimäärällä. Syön/juon ateriakorvikkeita joista tulee n. 560 kaloria päivässä. Tärkeintä on ettei kalorimäärä ylitä 800. Jos ylittää, ei ole kropalla mahdollisuutta mennä ketoosiin. Ketoosi mahdollistaa tämän nopean pudotuksen. Ketoosi saavutetaan käsittääkseni myös karppauksessa? Se ei ole lainkaan minun juttuni enkä ikipäivänä siihen lähde, never!!
Tämän neljän viikon aikana on tarkoituksena kitkeä pois väärät ruokatavat ja se on sen jo tehnyt kahdessa viikossa, ei tee lainkaan mieli sipsiä, ranskiksia, pizzaa, kebaa.. ei. Pelkästään salaatteja, kunnon hyvää ruokaa jne. Jos saisi nyt valita otanko hampurilaisaterian vai hyvän ruokaisan broilersalaatin, valinta olisi helppo. Tietty salaatti.

2) Juon vettä päivässä 3,5 litraa. Ikinä en tässä onnistuisi ellen olisi keksinyt kätevää juttua. Täytän aamulla seitsemän puolen litran pulloa vedellä ja laitan jääkaappiin. Kun olen tyhjentänyt pullon laitan sen kahvinkeittimen viereen. Näin pystyn tarkkailemaan paljonko juon. Ei ole pakko juoda noin paljon vettä, 1,5-2 litraa on riittävä. Tässäkin on mulla tarkoitus miksi juon näin paljon: haluan päästä eroon riippuvuudestani Pepsi Maxia kohtaan. Ja voin ilokseni todeta: olen päässyt eroon siitä täysin. Ei tee mieli lainkaan. Joskus saatan ottaa kulauksen mutta eipä se maistu lainkaan yhtä hyvältä kuin ennen. Ihminen on tottuvainen uusiin juttuihin. Ja minä joka ennen join hädintuskin lasillista vettä päivässä juon nykyään ilolla vettä, siihenkin voi tulla himo :)

3) Kasviksia saa syödä 500g päivässä. Tomaatteja, kurkkua, paprikaa: ihan mitä vaan oikeastaan. Tietty nämä mitkä sisältää paljon kaloreita kuten maissi/bataatti on kiellettyjen listalla. Minitomaatit on ihania :)

4) Mausteita saa käyttää. Aivan hyvin voi sheikata mansikkapirtelön sekaan mansikoita muutaman tai suklaapirtelöä voi maustaa kanelilla. Kanakeittoon voi heittää vihanneksia, chiliä, valkosipulia.
Kaikkein ihanin on kun tekee suklaapirtelön vahvaan kahviin: n a m i .

5) VLCD (Very low calorie diet) tuotteita on PALJON. Itse käytän Nutrilettia ja Allevoa. Tuotteet on siitä hyviä että niissä on kaikki huolehdittu, sisältää hyviä aineita mycke.

6) Ensimmäisellä viikolla lähtee kaikki nesteet ja sen jälkeen painoa putoaa noin kilo viikossa.

7) Liikkua saa muttei mitään kunnon hikitreeniä sentään ellei oma kroppa sitä siedä.

8) Nyt kun olen kohta sen neljä viikkoa ollut tällä siirryn syömään pieniä annoksia pienellä aikavälillä. Eli opin toivottavasti elämään ihmisiksi, eli niinkuin on tarkoitettu. Näin pysyy sitten aineenvaihdunta koko ajan käynnissä. Jaksan uskoa että kyllä se "vanhakin" koira uusia juttuja oppii :)

Kysykää lisää ihmeessä! Kerron kyllä. Kyllä me yhdessä hyvät ihmiset tästä läskivankilasta eroon päästään!

maanantai 19. elokuuta 2013

Köh.. atsiuuuh.. köh..

Niin minä jo luulin että tauti on selätetty ja normaali arki voi maanantain myötä alkaa. No ei todellakaan.
Eilen yllätyksekseni kuumemittari alkoi illalla näyttää jo aika hurjia lukemia, ja yöllä oli jo niin liki neljääkymppiä lämpö että piti napata vähän pillereitä jottei ihan päässyt krampit valloilleen.
Nyt tänään ei ole ollut kuin pikkuisen aamupäivällä kuumetta mutta sitäkin enemmän aivastelua, yskää ja niistämistä.
Torstaina tulee viikko täytee flunssaa.. vai tuleeko? Menisikö ohi jo kuitenkin ennen sitä, toivottavasti!

Rakas äitini soittaessaan tänään muistutti minua että näin on käynyt ennenkin kun olen ottanut tämän "superdieetin" alle. Vastustuskyky ilmeisesti laskee niin alas että pääsee taudit valloilleen. Aloin nyt napsimaan vitamiinilisää, josko se auttaisi.

Enää ei ole kuin pari viikkoa tätä tehodieettiä edessä ja sen jälkeen alkaa haparoiva opettelu uuden ruokavalion kanssa. Maltan tuskin odottaa!

Huomenna on puolivälipunnitus. Pakko myöntää että kaivoin tänään jo vaakan esiin kun tuntui että tää jatkuva sairastaminen ja särkylääkkeiden napsiminen on tehnyt jotain vakavaa ja oli pakko tarkistaa tilanne. Ilokseni en ollut junnannut samassa eikä ollut tullut lisää :) Mitä vaaka näytti: sen kerron huomenna! :)

Olen joutunut ottaa käyttöön herätyskellon jotta muistan syödä. Niin siinä vaan taas kävi että kroppa on tottunut syömättömyyteen eli mennyt niin hyvin ketoosiin että ei ole nälän tunnetta lainkaan. Nyt kello soittaa kolmen tunnin välein jotta muistan käydä syömässä.

En ole ihan varma näkeekö silmäni oikein tuon laskurin luvun, mutta jos näkee niin siinä seisoo lukuna yli 900... ihan käsittämätöntä että blogiani on luettu jo niin monta kertaa. KIITOS lukijat teille :)
Saa jättää myös kommentteja jos haluatte, se piristää aina mieltä :)

Palataan taas huomenna, jolloin päivitän tuota "Muutokset minussa"- kohtaa myös :) 


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Laatuaikaa ja sairastamista

Ei toteutunut toive: lauantai meni vahvasti sairastaessa vielä. Eli ei päästy ulkoilemaan.
Onneksi kuumetta ei näkynyt (tai tuntunut...) koko päivänä.
Särkylääkkeitäkään ei ole tarvinnut napsia yhtään. Tukkoisuus oli melko valtaisa ja nyt tätä kirjoittaessa on enää kurkkukipu jäljellä. Valtava sellainen.
Yskä iskee aina kun yrittää pistää maate, ehkä siinä syy miksi nytkin valveilla olen? :)

Saimme viettää tänään laatuaikaa esikoisen kanssa. Oli aivan mahtava päivä! Leikkiä, satuja, päiväunia kainalokkain ja koko päivän kruunasi piiiitkä saunareissu. Yli tunti siellä meni lutratessa ja hauskaa oli. Oli kyllä väsynyt poika, melko nopeasti nukahti yöunillekin.

Nyt tämän oman ajan olen käyttänyt hömppäohjelmia katsellessa ja samalla nettipelejä jonkin verran hakaten. Tietty on tullut viestiteltyä paljon armaitten kanssakin :) No okei.. kyllä mä "vähän" olen pyykännytkin. Kummitustädille oon pyykännyt vanhoja farkkuja isot kasat... ne kun jää auttamatta nyt jo isoksi :O

Rupesin tuossa pohtimaan että kun on nyt tämä dieetti päällä eikä oikein mitään saisi nassuttaa eikä oikein oloakaan voi helpottaa siis vaikkapa hunajateellä, että mitä sitä nyt keksisi. Keksinhän minä. Sitruunanmehua about 1,5 dl tuopin pohjalle, koko tuoppi täyteen jääpaloja ja lopuksi kylmää vettä päälle. Eiköhän se sitruuna edes vähän kurkkua paranna? Ainakin oli ihan hyvän makuista, raikasta.
Harmi kun ei ole mies kotona, olisi ollut kiva nähdä hänen ilmeensä kun olisi maistanut :P Ei ole nimittäin todellakaan mikään happaman ystävä hän.

Palataan! :)


perjantai 16. elokuuta 2013

Lenssua ...

Eilen illalla alkoi olo vaikuttaa melkoisen kehnolta.
Niinhän se olikin sitten että kunnon flunssa sitten iski päälle.

Lähetin tuossa toisen muksuista mummulaan, kun joudun pärjäilemään ilman miestä viikonlopun, olisi turhan rankka jobi kahden kanssa täällä olla ja pärjäillä tässä kunnossa.

Mietin illalla kun alkoi kuumeen noustessa kramppaileen lihakset, että missähän kunnossa sitä ennen olisi jo ollutkaan.. nimittäin juon nykyään vettä sen 3,5 litraa päivässä. Ennen saatoin mennä päiväkausia juomatta yhtään :O
Nyt kuitenkin, vaikka olen nesteyttänyt hyvin, alkoi paikat kramppaileen.
Ja kyllä olen huolehtinut kaikista vitamiineista ja suoloista jne. :)

Ajattelin, että jos olo on mitenkään edes siedettävä huomenna niin peuhdotaan oikein kunnolla pojan kanssa ulkona koko päivä :) Tänään olisi ollut aivan mahtava ulkoilu-ilma! Lämmintä ja aurinkoa. Tuulikin ollut melkoisen siedettävä kyllä. Valitettavasti huomiselle ei tällaista luvattu, mutta onneksi sadevermeet löytyy :)

Nyt iltateen keittoon, pojalle puuroa nassuun ja sitten nukkumaan :)

Mukavaa viikonlopun alkua <3 



torstai 15. elokuuta 2013

Tietääkö kukaan Robinin fanikirjeille tarkoitettua osoitetta?

Whatta night!

Kyllä se vaan niin on, että lapsiperheessä ei ole ainakaan puuduttavaa arkea ja samoja asioita päivästä (ja yöstä) toiseen.
Kaikki meni aivan loistavasti eilen illalla, molemmat lapset meni nukkumaan aivan unelma-aikaan. Saatiin omaa rauhallista aikaa ja itsekin ajoissa nukkumaan.

Neljältä yöllä alkoi tapahtua.
Aivan mieletön huuto, kirkuna, itku.. esikoisemme huoneesta. Poika oli aivan paniikissa ja tuskaisen oloinen. Ei ymmärretty yhtään mistä on kyse. Kyse ei ollut edes ns. kauhukohtauksesta joita niitäkin meillä on ollut. Tai jos oli  niin tämä oli sellainen kertaa sata.
Tietenkin siihen meteliin heräsi tyttäremmekin joka alkoi itkeä paniikissa hänkin (hänellä on samoin kuin esikoisellakin yliherkkyys kuulossa..) ja mieheni meni hänen luokseen.

Minä jatkoin pojan kanssa.
"Onko pissahätä? Onko kakkahätä? Käydäänkö vessassa? Sattuuko mahaan? Sattuuko suuhun? Sattuuko mihinkään? Haluatko lääkettä? Onko pipi? Onko jano? Onko nälkä? Mikä hätänä? Miten äiti voi auttaa? Tuutko syliin? Mennäänkö äitin sänkyyn? Tuleeko äiti viereen?"
Kaikkeen aivan järkyttynyt "EIIIIIIIIIIII!!!!!!!"

Olin ihan ymmälläni. Aloin käymään päässäni läpi vaihtoehtoja.
Soitanko äidille? Ei, en voi kun sehän on mökillä ja akku muutenkin vähissä.
Soitanko anopille? En, hän asuu niin kaukana että mitä hyötyä siitä on.
Soitanko ambulanssin? Nehän nauraa mulle jos soitan että lapsi itkee ja huutaa.
Sanoin pojalle että äiti tulee kohta takaisin ja lähdin mieheni luo.
"Mitä me tehdään? Soitanko johonkin? Mitä mä teen?"
"Mistä nyt tällaiseen apua saa, vie se vaikka kattoon telkkaria!!"
"No en kyllä vie.. en varmaan rupea opeta sille telkkarin katselua keskellä yötä!" ajattelin ja lähdin neuvottomana takaisin pojan huoneeseen.

Nappasin kännykän mukaani ja laitoin sieltä hänen lempipelinsä pyörimään jos vaikka sen tunnari auttaisi. Ei, huuto vaan paheni.
"Hei hetkinen.. poikahan on hullaantunut Robiniin...
No ei se mitään ota jos ei annakkaan.." pohdin.

Tärisevin käsin youtubeen ja Robinin "Luupilla mun korvissa" päälle.
Pikku-pikkuhiljaa alkoi huuto loppua, nyyhkytys ja nikottelu jatkui mutta pieni poika alkoi keskittyä Robinin ääneen.
Ja se oli siinä.
Siinä kuunnellessaan piteli polviaan, kasvukivut ainakin siis osasyyllinen tähän.
Tähän kaikkeen meni reilu 1,5 tuntia. Robinin kappale pyöri yhteensä viisi kertaa.
Robin, olet niin paras!!

Aamulla oli vähän väsy, mutta kyllä se siitä taas lähti käyntiin tämäkin päivä.


On tuolla kupissa jossakin kahviakin.. on on, ihan oikeasti :) Täytyi vähän tuunata normaalista kahvista hiukan edes hienompaa, kyllä tuollaisen shown jälkeen elämässä pitää olla vähän nautintoa. Tässä siis rasvatonta maitoa vaahdotettuna kaffen päällä. :)

  



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sataa... ja sataa.. :)

Rakastan aivan mielettömästi sateen ropinaa, ja nykyään saa siitä ihanuudesta nauttia yksikerroksisessa talossa. Ennen asuimme kaksikerroksisessa talossa ja oli paljon vaimeampi sateen ropina. Sateen tuoma raikkaus on myös aivan ihana asia.

En tykkää siitä että sorrun tähän säätilasta nipottamiseen, mutta jos ihan pikkaisen? Sade on hyvä, ei siinä mitään, mutta miksi se tuntuu vetävän koko toimintakyvyn jollekin off-säädölle? Kai se sitten käynnisti itsessäni jonkin sotatilan että minähän en tähän tyydy. Tuloksena se, että olen touhunnut tänään aivan hulluna kaikkea.

Aamusta lähdettiin tytön kanssa normaalille viikon toiselle fysioterapiakäynnille. Sieltä tultuamme otin ihan pienet, pikkuriikkiset, tirsat. Ja sit se alkoi. Pinaattilättyjen paisto muulle perheelle, keittiön kaapinovien hinkkaus, pyykinpesu ja moppaus.
Nyt mietin vielä että olisko ihan hullua alkaa peuhtomaan kerääntyneitä puhtaita pyykkejä ja hinkuttaan noita muita pintoja kämpässä.. :)

Lupasin ja vannoin, että tänään en käy moikkaamassa vaakaa. No kävinhän minä. Ei olisi pitänyt. Samaa näytti kuin eilen. Höh. Ja miksi se aiheutti heti sen itsensä mollaamisen vaikka aivan hyvin tiedän ettei se nyt oikeasti ole mikään ihme. Ja ihme olisi se lähinnä jos ei ensi viikon punnituksessa mitään näkyisi tällä mitä kuitenkin noudatan niin hyvin. Nyt päätin vakaasti että jemmaan koko kapistuksen kauas pois aina ensi tiistaihin asti :)

Tänään huomasin selailevani ruoka-ohjeita. Ai että, kun tekisi niin mieli päästä toteuttamaan kaikkia ihanuuksia. Kuten esimerkiksi ehkä maailman yksinkertaisinta lohipastaa, mikä kuulemma on muksujenkin suosikki. Luin sen eräältä vertaistukipalstalta ja siitä lähtien on se pyörinyt päässä. Lohta paistetaan pannulla, heitetään sekaan kermaa ja vielä koko komeuden sekaan pinaattia. Erikseen keitetyn pastan kanssa sekaisin ja avot. Se on siinä. Ja tänään huomasin pohtivani siitä hifistelyversiota.
Erään naistenlehden ruokaohjeetkim alkoi saamaan eri versioita päässäni. Kasvispitsaan huomasin miettiväni että kävisikö siihen avocadon lisäksi raejuusto kuinka hyvin ja miten saisin sen herkun menemään perheemme miesväelle.. toisaalta ratkaisu siihen on yksinkertainen: truuttaa vaan pitsan päälle kunnon kasa ketsuppia niin johan ainakin tuolle vajaa kolme vuotiaalle uppoo :D Voisikohan sen ketsupin tehdä muuten itse.. voi tietysti. Kuinkahan hyvin se säilyy.. hmm..

Palataan :) 




Pakko oli ottaa kuvat kesän kasvateista ennenkuin ne ihan kokonaan hirmustuu tähän jatkuvaan sateeseen.

tiistai 13. elokuuta 2013

Tiistain tohotusta

Tänään olikin täysin erilainen päivä mitä normaalisti, tosin eipä meillä kovinkaan usein kahta samanlaista päivää ole ;)
Lähdettiin aamupäivällä kohti sairaalaa, jossa tyttärellämme oli rutiininomainen magneettikuvaus.



Tytölle onnistuttiin kerrasta laittaa tippa, en muista koska viimeksi näin hyvin on onnistunut! Jippii! :)



















 Tässä vielä odotellaan operaation alkamista, tylsää oli.




Operaation jälkeen maistui ruoka, maito ja leikki erittäin hyvin :)





Itsellä oli taas koitosta, kun piti "reissun" päällä yrittää syödä oikein ja tasaisesti. Failed it. No kyllä siellä tuli sentään yksi protskupatukka ja n.1,5 litraa vettä sekä 2,5dl kahvia nautittua. Kotona sitten heti äkkiseltään taas ateria ja kohta voikin mennä mussuttamaan kirsikkatomaatteja (ihan tajuton himo niihin tällä hetkellä :D). Illalla sitten vielä ehkä suklaapirtelö tai muu vastaava.

Mukavaa tiistain jatkoa kaikille!







maanantai 12. elokuuta 2013

Lastenlaulujen sanat

Esikoiselle laulan nykyään, sadun lukemisen sijaan, hänen lempilaulujaan ennen nukahtamista. Laitanpa tähän laulujen sanat niin on helppo löytää ne jos pitää luntata :)




Lennä, lennä leppäkerttu

Lennä, lennä leppäkerttu,
ison kiven juureen,
lennä kukkaniityn halki
tuomipuuhun suureen.
Siell’ on, siell’ on sinun isäs,
äitis puuron keittää,
tekee terttuvuotehen
ja lämpimästi peittää.
Siinä, siinä leppäkertun
kelpaa kellahdella
hellän tuulen tuutiessa
päivänpaistehella.
Uni, unilintu laulaa,
tuoksuu tuomen terttu.
Nukkuu punapaitasillaan
pieni leppäkerttu.


Hämä-hämähäkki

1. Hämä-hämähäkki kiipes langalle.
Tuli sade rankka, hämähäkin vei.
Aurinko armas kuivas satehen,
hämä-hämähäkki kiipes uudelleen.

2. Muura-muurahainen kortta kuljettaa,
ahkerasti työssään aina ahertaa.
Valmis on kohta keko komea,
muura-muurahainen kortta kuljettaa.

3. Heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan,
heinikossa hyppii sinne tänne vaan.
Pieni sinikello käypi nukkumaan,
heinä-heinäsirkka soitta viuluaan.

4. Sääski-sääski pieni surraa parvessaan,
suvipäivä kuluu siinä touhussaan.
Illanvarjot saapuu, siivet kimaltaa,
sääski-sääski pieni surraa parvessaan.

5. Hämä-hämähäkki kutoo verkkojaan,
pieni lintu lensi siihen katsomaan.
Aurinko laski kauas vuorten taa,
hämä-hämähäkki kutoo verkkojaan.




Ihahaa

Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa,
ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa.
Juokse, hepo, hiljaa, kannat pikku Siljaa.
Kanna kotiin saakka kevyt, kallis taakka.



Karhunpoika sairastaa

Karhunpoika sairastaa,
häntä hellikäämme
lääkkehillä hoidelkaa
Nalleystäväämme
uni paras lääke on
sitä nauttikaamme
Nalleraukan kuntohon
aamuksi jo saamme.




Piippolan vaarilla oli talo

Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei!
Vaari se hoiteli lampaitansa, hiiala hiiala hei!
Mää-mää siellä ja mää-mää täällä,
siellä mää, täällä mää
joka puolell' mää-mää, hiiala hiiala hei!

...porsaitansa...röh-röh...
...lehmiänsä...muu-muu...


Pienet sammakot

Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on,
pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on.
:,: Ei korvia, ei korvia, häntää elo niill' :,:
:,: Pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on. :,:
:,: On korvia, on korvia, on hännän nypykkä. :,:
:,: Pikkuporsahat, pikkuporsahat, ne lystikkäitä on, :,:
:,: on korvia, on korvia, on hännän saparo. :,:



Pieni ankanpoikanen

Pieni ankanpoikanen polskutteli veessä,
pien ankanpoikanen lumpeenlehden eessä.
Se lehdestä haukkasi palasen ja
sanoi sitten - Mä olen iloinen.
Olen ankanpoikanen, polskuttelen veessä.
KVAK, KUAK , KUAK.

Pieni sammakko kurnutteli veessä
pien sammakko lumpeenlehden eessä.
Se sieppasi suuhunsa palasen,
jota ankka söi ja sanoi: olen iloinen.
Olen pieni sammakko kurnuttelen veessä.
KRR, KRR, KRR.

Pieni vesikirppu myös uiskenteli veessä,
pien vesikirppu myös lumpeenlehden eessä.
Ui luokse ankan ja sammakon
ja sanoi niille: Iloinen tää veikko on.
Olen vesikirppu vain, uiskentelen veessä.
KUIK; KUIK: KUIK.

Pieni käärme veikeä kiemurteli veessä,
pien käärme veikeä lumpeenlehden eessä.
Pois pelotteli muut.
vesikirppusen söi suuhunsa
ja sanoi: olen iloinen.
Olen käärme veikeä kiemurtelen veessä.
SSHS, SSHS. SSHS.

Pieni lumpeenlehti vain yksin kelluu veessä,
pien lumpeenlehti vain matalassa veessä.
Ei sammakkoa näy ei ankkaakaan,
pois käärme ui vesikirppu vatsassaan.
Pieni lumpeenlehti vain yksin kelluu veessä.
BUUU. HUUU. HUU.


Hepokatti

1. Oli hepokatti maantiellä poikittain
jala jallai jala jala vei
ja se kaiveli haravalla hampaitaan
jala jallai jala jala vei.
Jala vei jala vei jala vei jala vei
jala jallai jala jala vei.
Ja se kaiveli haravalla hampaitaan
jala jallai jala jala vei.

2. Kuului aitasta kananpojan aivastus.
jala jallai jala jala vei
Oli raukalla lapsihalvaus.
jala jallai jala jala vei.
Jala vei...

3. Siellä seinällä soitteli suolainen silli.
jala jallai jala jala vei
Oli apunansa sillä yks värillinen pilli.
jala jallai jala jala vei.
Jala vei...

4. Kirppu tanssi tangoa lattialla.
jala jallai jala jala vei
Ja lude oli katkera sängyn alla.
jala jallai jala jala vei.
Jala vei...

5. Kissa lauloi sooloa orrella
jala jallai jala jala vei
ja hiiri löi tahtia korrella.
jala jallai jala jala vei.
Jala vei...

6. Hento lehmä se istui pirtissä
jala jallai jala jala vei
ja härkä oli synkkänä vintissä.
jala jallai jala jala vei.
Jala vei...


Sininen uni

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö
ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:
surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan,
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan,
ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne on sinien, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu,
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.



Maanantain touhuja

Tänään oli kymmeneltä tyttären fysioterapia.
Tunnin siinä touhuttuaan söi hän mahan täyteen ja nyt nukkuu edelleen päiväunia (sen huomaa siitäkin että olen tänne suoltanut tekstiä kuin hullu, eipä muuten aikaa olisi täällä luuhata!).

Miesväki palailee kotiin puoli viiden aikoihin ja ajattelin sitten karata ja lähteä lenkille. Katsotaan minkälainen keli on, otanko pyörän vai koiran mukaan.
Meidän kotinurkilta lähtevä kevyenliikenteen väylä sai hetki sitten uuden ilmeen kun hiekka muuttui asfaltiksi: johan alkoi kuumottaa että pääsee pyöräilemään. Eipä ole ennen tehnyt mieli hiekalla käydä pyöräilemässä, sen on muuten muutkin huomannut. Ihan erilailla liikkuu väkeä tuolla tiellä.

Huomenna tyttärellä onkin magneettikuvaus ja sitä varten nukutetaan taasen. Saas nähdä kuinka rankka reissu on, että jääkö huomenna kuntoilu minimiin :(
Lepopäivistähän ne jotkut puhuu, kaipa tuo huominen olisi hyvä sellainen sitten.

Ihanaa päivää kaikille! <3

Uusi elämä

Tyttäreni kuoleman jälkeen olisin halunnut kuolla.
"Miksi jatkaisin täällä? Ei tätä tuskaa kestä."
"Minun oma täydellinen tyttäreni, jota olin rakastanut jo niin kauan: jo siitä lähtien kun hänet ekaa kertaa kohdussa näin on kuollut!"
"Tyttäreni jolle annoin nimeksi nimen jonka olin jo lapsena päättänyt antaa tyttärelleni: on kuollut." "Ei tätä kestä, miten voin jatkaa?"

Helposti.
Minulla oli edelleen kaksi elävää lasta. Minun oli pakko jatkaa heidän takiaan, heidän kanssaan.

Sitten tuli uudet ajatukset: mitä jos en eläkään kauaa? Mitä jos tämä läskitaakka tappaa minut ennen aikojaan? Mitä jos en voi läskieni takia tehdä heidän kanssaan kaikkea mitä haluan? Jotain oli tehtävä.
Hain apua.

Olin jo käynyt elämäni aikana kaksi kertaa ison painonpudotuksen läpi Painonvartijoilla. Onnistuneesti pudotin 17kg ja 20kg. Jotka tuli takaisin tuplana ja triplana.
Lisäksi olin käynyt painonpudotus"ryhmässä" kunnassa. Ei apua.
Olen ammatiltani kokki, tiedän kaiken ravinnosta ja ravitsemuksesta. Ei auttanut sekään.
Tietoa on muttei taitoa.

Nyt alkoi uusi elämä, tällä kertaa niin että apuna ravintoterapeutit ja vertaistuki.
En halua kertoa ihan kaikkea mutta nyt on menossa ns. erittäin niukka energinen dieetti. Syön päivässä alle 600 kaloria.
Tämä tekee sen että saan mieliteot pois, olen nyt päivän vajaan viikon ollut ja jo nyt on lähtenyt himo epäterveellisiin ruokiin.
Jatkossa, kun olen tätä noudattanut neljä viikkoa, syön usein ja vähän. Ja terveellisesti. Aitoja makuja vaalien ja syöden sellaista joka tekee minulle hyvää. Olen nyt niin itsekäs että tulen voittamaan tämän massan mitä kannan. Oikea ihminen sisälläni haluaa esiin ja pois tästä kamalasta taakasta.

Pudotettavaa minulla on noin 50kg. Silloinkaan en ole vielä ihannepainoissa mitä indeksit sanoo, mutta se on minulle tarpeeksi.

 Tukijoukot: 

Minulla on mieletön onni saada pitää lähelläni sellaisia ihmisiä jotka tsemppaa, auttaa, tukee, ymmärtää ja rakastaa. Kiitos teille ystävät ja sukulaiset kun olette olemassa!

Mieheni sisko on samoilla ajatuksilla kuin minä ravitsemuksen suhteen ja häneltä saan upeita vinkkejä. Kiitos sinulle rakas <3

Minulla on kaksi äärettömän rakasta ihanaa sydänystävää, jotka asuu kyllä kaukana mutta joille voin koska vaan soittaa tai viestittää jos ahdistaa. He iloitsevat saavutuksistani ja nostavat ylös jos olen epätoivoinen. En voi edes sanoin kuvata kuinka äärettömän onnellinen olen tästä pariskunnasta jonka elämääni sain ihmeen kautta. Rakastan teitä <3

Ja se tärkein tuki: kiitos rakas mieheni kun jaksat minua! <3

Lapset

Oli täysin selvää, että haluamme lapsia. Halusimme kuitenkin ensin luoda hyvät puitteet heille, kaikki muu oli valmista mutta vielä itselläni ei ollut vakituista työpaikkaa. Töitä toki olen tehnyt oikeastaan koko ikäni erittäin paljon, mutta vakituista työsuhdetta ei vaan löytynyt.
Juuri kun olin jo menettänyt toivoni ja solmimassa työsopimusta hyvin palkattuun keikkatyöhön onnistikin: sain ensin määräaikaisen työsuhteen kunnan kanssa ja hetken päästä se muuttuikin jo vakituiseksi. Tai kuten sanotaan "toistaiseksi voimassa olevaksi." Se oli siinä ja sitten tiesimme että nyt saa tulla kun on tullakseen.

Aika kauan odotettiin koska tärppäisi, ja taas kun toivo oli jo menetetty tulikin yhtäkkiä keskellä Riikan lentokenttää tunne että odotan vauvaa. Aloin jo miehellekin höpöttää siinä kun oltiin Sveitsistä sukulaistädin luota palaamassa että nyt on semmoinen tunne että on tärpännyt.
Kotona tein testin ja toisen seuraavana päivänä eikä mitään. Sitten päätin että no odotetaan viikko ja katsotaan sitten. Viikon päästä ei ollut mitään epäilystä asiasta; vauva on tulossa.

Odotus meni hyvin ja viikoilla 40+3 syntyi poikavauva. Aluksi poika ei hengittänyt ja hänet virvoiteltiin neopuffin avulla. Hän oli pitkän synnytyksen jälkeen erittäin väsynyt, mutta virkistyi kyllä nopeasti.
Tällä hetkellä tuo poikavauva on 2v8kk ikäinen nappula. Ihana, vallaton, jääräpäinen ja tunteellinen tapaus :) 

Oli ollut vaikeaa saada esikoista aluilleen, joten olimme siinä ajatuksessa ettei meillä enää lapsia suoda.

Niin meidät vaan yllätettiin. Ihan muista syistä sairaalassa ollessani selvisikin että olen raskaana. Tällöin oli elokuu 2011.
Aluksi ravattiin tiuhaan ultrassa kun haluttiin tietää kuinka pitkällä raskaus on. Käytiin neljä kertaa ultrassa ja siellä syke ja sikiö näkyi.
Tuli viikon 12 ultra ja meidät yllätettiin täysin: identtiset kaksoset tulossa.
Olimme haljeta onnesta, ei sen suurempaa onnea ollut ikänä meillä ollut. Tietenkin alkoi pelot kun oli tiedossa kummallakin kuinka riskiraskaudesta on kyse.
Viikolla 20 alkoi ongelmat. Alkoi epäilyt TTTS:ä eli Twin to twin syndroomasta. Laitan tähän linkin jossa lisää aiheesta.
Oli erinäisiä ongelmia ja aloinkin asustaa sairaalassa samantein.
Viikolla 25+6 tehtiin kiireellinen sektio ja kaksi pientä ja kaunista tyttövauvaa tuli maailmaan.
Toinen tyttö painoi reilun 700 grammaa ja toinen reilun 800.
Tytöt kamppalilivat parhaansa mukaan, selvittäen monet ongelmat. Toinen pieni prinsessamme ei pystynyt voittamaan keuhkoverenvuotoa vaan menehtyi alle kahden viikon iässä.
Toinen tyttäremme taisteli, taisteli aina reilun vuoden ikään asti jolloin alkoi helpottaa hiukan. Nyt ei enää ole niin jatkuvaa taistelua, ainakaan joka sekunti.
Tyttäremme kuitenkin vammautui keskosuudesta johtuen ja on Cp-vammainen koko loppuikänsä. Kukaan ei tiedä hänen tulevaisuudestaan, liikkuuko ikinä ja kuinka paljon ja miten muutenkaan pärjäilee. Näillä mennään ja tyttäremme näyttää mitä tapahtuu. Hän on aivan valloittava tapaus, todellinen ihme. Hän on saanut lähes käytännössä kohdata kaikki vaikeudet mitä pikkukeskosuudesta voi tulla ja diagnoosilista on valtava.
Rakas pieni ihmeemme <3

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Fetofetaalinen_transfuusio-oireyhtym%C3%A4


Parisuhde

Tarinamme alkoi heinäkuussa 2006. Oli oikeastaan jo ensitapaamisella täysin selvää, että se oli tässä: meidät on tarkoitettu yhteen.
Kuulostaahan se aika imelältä, mutta niin se vaan on.
Meillä on yhteisen elomme aikana ollut aikalailla parisuhdetta rasittavia asioita. Ja kaiken se on kestänyt. Ei helpolla, sitä en sano.
Mieheni on aivan mielettömän upea tapaus. Jaksan edelleen päivittäin ihmetellä, että miten minun kaltaisella ihmisellä saattoi käydä näin hyvä tuuri että törmäsin häneen ennenkuin joku muu oli napannut hänet talteen.
Hän on rauhallinen mutta omaa vahvat mielipiteet. Hänen päänsä on kuin tietosanakirja, mielettömät määrät tietoa vähän asiasta kuin asiasta. Kuitenkin sanoo jos ei tiedä jotain asiaa, että "tuohon en kyllä osaa nyt vastata". Hän on erittäin miehinen mies joka tarvittaessa pyöräyttää pullataikinan tuosta vaan tai imuroi koko kämpän ja hoitaa lapset ammattilaisen ottein (suurella määrällä isänrakkautta mukana tietenkin).
Täytyy olla varovainen mitä tänne nettiin kirjoittaa toisesta, mutta ehkä tämän verran nyt sain kertoa.
Rakastan.

Kuvat meistä tässä :)





sunnuntai 11. elokuuta 2013

Näin se alkoi

Erittäin pitkään jo olen miettinyt oman blogin aloittamista ja aina kuitenkin keksinyt tekosyitä miksei se onnistu:
En osaa
Kuka sitä lukisi
Mitä sinne kirjoittaisi
Mikä olisi otsikko

Ja niin edelleen.. lopulta päätin että nyt loppui. Itselleni tätä teen ja ideana on pitää kirjaa saavutetuista asioista ja kertoa mitä kaikkea on tapahtunut.

Nyt alan käymään läpi tätä uutta ja ihmeellistä maailmaa ja katsotaan miten käy, jos hyvin käy niin pikkuhiljaa alkaa koko blogi täyttymään asioista jotka on tärkeitä elämässäni. Uudessa elämässäni.