keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sataa... ja sataa.. :)

Rakastan aivan mielettömästi sateen ropinaa, ja nykyään saa siitä ihanuudesta nauttia yksikerroksisessa talossa. Ennen asuimme kaksikerroksisessa talossa ja oli paljon vaimeampi sateen ropina. Sateen tuoma raikkaus on myös aivan ihana asia.

En tykkää siitä että sorrun tähän säätilasta nipottamiseen, mutta jos ihan pikkaisen? Sade on hyvä, ei siinä mitään, mutta miksi se tuntuu vetävän koko toimintakyvyn jollekin off-säädölle? Kai se sitten käynnisti itsessäni jonkin sotatilan että minähän en tähän tyydy. Tuloksena se, että olen touhunnut tänään aivan hulluna kaikkea.

Aamusta lähdettiin tytön kanssa normaalille viikon toiselle fysioterapiakäynnille. Sieltä tultuamme otin ihan pienet, pikkuriikkiset, tirsat. Ja sit se alkoi. Pinaattilättyjen paisto muulle perheelle, keittiön kaapinovien hinkkaus, pyykinpesu ja moppaus.
Nyt mietin vielä että olisko ihan hullua alkaa peuhtomaan kerääntyneitä puhtaita pyykkejä ja hinkuttaan noita muita pintoja kämpässä.. :)

Lupasin ja vannoin, että tänään en käy moikkaamassa vaakaa. No kävinhän minä. Ei olisi pitänyt. Samaa näytti kuin eilen. Höh. Ja miksi se aiheutti heti sen itsensä mollaamisen vaikka aivan hyvin tiedän ettei se nyt oikeasti ole mikään ihme. Ja ihme olisi se lähinnä jos ei ensi viikon punnituksessa mitään näkyisi tällä mitä kuitenkin noudatan niin hyvin. Nyt päätin vakaasti että jemmaan koko kapistuksen kauas pois aina ensi tiistaihin asti :)

Tänään huomasin selailevani ruoka-ohjeita. Ai että, kun tekisi niin mieli päästä toteuttamaan kaikkia ihanuuksia. Kuten esimerkiksi ehkä maailman yksinkertaisinta lohipastaa, mikä kuulemma on muksujenkin suosikki. Luin sen eräältä vertaistukipalstalta ja siitä lähtien on se pyörinyt päässä. Lohta paistetaan pannulla, heitetään sekaan kermaa ja vielä koko komeuden sekaan pinaattia. Erikseen keitetyn pastan kanssa sekaisin ja avot. Se on siinä. Ja tänään huomasin pohtivani siitä hifistelyversiota.
Erään naistenlehden ruokaohjeetkim alkoi saamaan eri versioita päässäni. Kasvispitsaan huomasin miettiväni että kävisikö siihen avocadon lisäksi raejuusto kuinka hyvin ja miten saisin sen herkun menemään perheemme miesväelle.. toisaalta ratkaisu siihen on yksinkertainen: truuttaa vaan pitsan päälle kunnon kasa ketsuppia niin johan ainakin tuolle vajaa kolme vuotiaalle uppoo :D Voisikohan sen ketsupin tehdä muuten itse.. voi tietysti. Kuinkahan hyvin se säilyy.. hmm..

Palataan :) 




Pakko oli ottaa kuvat kesän kasvateista ennenkuin ne ihan kokonaan hirmustuu tähän jatkuvaan sateeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti