Tänään työssä yksi asiakas kysäisi, että merkkaako hän vielä tähän viime kuun lomakkeeseen tämän päivän tietoja. Hetken olin hiukan monttu auki kunnes tajusin, että tottahan se on: nyt on jo huhtikuu! Huhtikuu vaihtui maaliskuun tilalle.
Se on varmasti se, kun on niin älyttömän kiiruista ja toisaalta mukavaa tohotusta koko ajan niin aika kuluu juoksemalla.
Enää parisen kuukautta kun muksut rientävät kesälomalle ja alkaa parin kuukauden jakso jolloin onkin arki erilaista. Oma kesälomani ei ole normaalimittainen nyt vielä tänä vuonna, mutta otin kyllä palkattomia siten että kyllä siinä kesälomafiilikseen pääsee. Kovasti on tohinaa sinne kesällekin, ei epäilystäkään etteikö sekin nopeasti kuluisi :/
Meillä on mm. kahdet häät, yksi ulkomaanmatka ja erilaisia vertaistuki"leirejä".
Mutta on kyllä paljon laiskoja aamujakin ja ulkona touhuamista ja sitä mitä odotan kaikista eniten: MÖKKEILYÄ!
Ai niin ja semmoinen pikkujuttu kuin kodinhoitohuoneen ja saunaosaston täysremppa.... noooh, mä tosiaan karkaan muksujen kanssa mökille ja palaan täysin valmiiseen remontoituun kotiin ;) No ei vaan, enköhän mä ainakin purkuhommiin kelpaa mukaan :)
Ai niin.. aprillipäivän kunniaksi kävin vaakalla ja nappasin mittanauhan tositoimiin, tulokset sivulla siitä lisää :)
tiistai 1. huhtikuuta 2014
torstai 27. helmikuuta 2014
Senttejä ja niiden katoamista
Kaivelin tänään taas mittanauhaa esiin. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo hyvä tovi.
Nyt laittelen taas muutosta siihen mitä on ollut alkuun, siihen kun ekan kerran mittasin (4.11.2013)
Vyötärö:
- 18cm
Reiden ympärys:
- 15cm
Edelleen korostan sitä että uskon hyvin vahvasti siihen että reidenympäryksen mittaaminen on haastavaa jolloin jotain mittavirhettä on hyvinkin mahdollista olla. Mutta oli miten oli, on se pienentynyt kuitenkin hyvin vaikka olisi jonkun verran mittavirhettäkin :)
Nyt ei ole virallinen punnituspäivä mutta ajattelin nyt kuitenkin kertoa tuloksen ja sehän on tänään 27.2. sellainen kuin:
 |
| Kuvassa minä hehkeänä saunan jälkeen :D |
Anteeksi :(
Haluan pyytää anteeksi kun olen laiminlyönyt tätä blogia. Uskomatonta kyllä, olen saanut siitä yksityisviestejä tyyliin: "mikset enää kirjoita blogiasi" :O. Tosiaan tämä alkoi ihan vaan omana päiväkirjana ja tsempparina mutta kasvoikin sitten tsemppariksi myös muille :)
Kirjoitan nyt nopsaan jotakin kuulumisia ja paneudun paremmin iltasella (siis todella iltasella...) tähän blogiin vielä uudestaan :)
Hyvin on mennyt! Työn alkaminenhan se tähän blogiin on vaikuttanut ja siihen etten niin enää kirjoittele.
Nautin työstäni todella paljon. Meillä on aivan huippupoppoo meidän työmaalla. Mä oikeasti odotan aina töihin pääsyä.
Niin se vaan palasi takaisin se työnarkomania, mitä ajattelin etten enää nuoruusvuosien jälkeen näkisi. Onneksi tämä on niin erilaista kuitenkin, aistii sen jo nyt etten enää stressaa niin eli ei ole vaarana mitkään loppuunpalamiset :) Työt on vaan työtä, se kaikista tärkein on täällä kotona eli mi familia <3
Syömiset on pysyneet hyvinä, tai en tiedä hyvinä mutta määrät hyvinä :) Työ on tehnyt siihenkin osansa eli pysyy jonkinlainen rytmi onneksi touhussa mukana.
Odotan kesää hirmuisesti kun alkaa saamaan tuoreita kotimaisia kasviksia. Jotenkin nyt tämän elämäntapamuutoksen myötä on alkanut selkiytymään se paremmin että mitä haluan pistää suustani sisään. En mitään epämääräistä mössöä! Laadukasta kiitos :)
Ai niin eilen perheeni söi hyvällä ruokahalulla valmistamaani ruokaa... kerroin siinä puolivälissä päivällistä että ai niin juu, te syötte kasvispyöryköitä juustokastikkeessa ;) KUKAAN ei ollut huomannut mitään, poikakin kovasti puhui lihapullista :D Opetin sitten lapselleni heti siinä uuden sanan: k a s v i s p y ö r y k k ä <3
Nyt lopettelen kun armas perheeni saapuu kohta taas päivällispöytään mutta lupaan: illalla senttitietoja ja painotietoja ja ja ja .. katotaan jos vaikka saunan jälkeen kuvankin nappais :)
Palataan mussut <3
Kirjoitan nyt nopsaan jotakin kuulumisia ja paneudun paremmin iltasella (siis todella iltasella...) tähän blogiin vielä uudestaan :)
Hyvin on mennyt! Työn alkaminenhan se tähän blogiin on vaikuttanut ja siihen etten niin enää kirjoittele.
Nautin työstäni todella paljon. Meillä on aivan huippupoppoo meidän työmaalla. Mä oikeasti odotan aina töihin pääsyä.
Niin se vaan palasi takaisin se työnarkomania, mitä ajattelin etten enää nuoruusvuosien jälkeen näkisi. Onneksi tämä on niin erilaista kuitenkin, aistii sen jo nyt etten enää stressaa niin eli ei ole vaarana mitkään loppuunpalamiset :) Työt on vaan työtä, se kaikista tärkein on täällä kotona eli mi familia <3
Syömiset on pysyneet hyvinä, tai en tiedä hyvinä mutta määrät hyvinä :) Työ on tehnyt siihenkin osansa eli pysyy jonkinlainen rytmi onneksi touhussa mukana.
Odotan kesää hirmuisesti kun alkaa saamaan tuoreita kotimaisia kasviksia. Jotenkin nyt tämän elämäntapamuutoksen myötä on alkanut selkiytymään se paremmin että mitä haluan pistää suustani sisään. En mitään epämääräistä mössöä! Laadukasta kiitos :)
Ai niin eilen perheeni söi hyvällä ruokahalulla valmistamaani ruokaa... kerroin siinä puolivälissä päivällistä että ai niin juu, te syötte kasvispyöryköitä juustokastikkeessa ;) KUKAAN ei ollut huomannut mitään, poikakin kovasti puhui lihapullista :D Opetin sitten lapselleni heti siinä uuden sanan: k a s v i s p y ö r y k k ä <3
Nyt lopettelen kun armas perheeni saapuu kohta taas päivällispöytään mutta lupaan: illalla senttitietoja ja painotietoja ja ja ja .. katotaan jos vaikka saunan jälkeen kuvankin nappais :)
Palataan mussut <3
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Mitä syön?
Sinänsä varmaan aika tylsä kuulla tämä mutta syön kaikkea.
En todellakaan karppaa, voin sanoa ihan suoraan sen. Mulla on karppaajia lähellä paljon, ja esimerkiksi edesmennyt isäni karppasi loppuelonsa (ei kuollut siihen siis!) ja voin silti sanoa oman mielipiteeni rehdisti ja selkä suorassa: mä en ymmärrä karppausta ja en I K I N Ä tule karppaamaan. Mä olen ammatiltani kokki ja sen verran käsittääkseni ymmärrän ravitsemuksesta että olen mielestäni melko terveen mielipiteen muodostanut: ihminen tarvitsee hiilareita. Ihan oikeasti.
En myöskään syö mitään kevyttuoteita, lukuunottamatta pahettani pepsi maxia, ainakaan sillä tarkoituksella että syönpä tätä etten liho. No way.
Mä syön ihan kaikkea. Myös herkkuja. Käytän myös alkoholia joskus.
Se mikä on koko asian ydin on se, että syön vähän ja syön usein. Maksimiväli aterioilla on kolme tuntia. Sen yli ei saa mennä. Jos menee niin mun kroppa ilmoittaa siitä kyllä, kädet tärisee ja huimaa. Yksi päivä töissä tuli liian pitkä tauko ja meinas useaan kertaan mennä taju.
Tehdääs joku esimerkki, ihan hatustani tämän heitän mutta on silti ihan totuudenmukainen :)
6.00 Varhaisaamupala, kotona ennen töihin lähtöä:
Yksi siivu leipää ja päällä keittokinkkua.
Vettä
Vitamiinit
8.30 Aamupala, töissä:
Kuppi kahvia
Itse tehtyä rahkaa jossa esim. hedelmää ja siemeniä tai marjoja tms
11.30 Lounas töissä:
Rahkaa
Vettä
13.30 Välipala, kotona:
Tonnikalaa
Salaattia
Vettä
(Eli siis oikeesti vois sanoa että töissä on välipala ja kotiintullessa lounas..)
16.00 Päivällinen:
Lihaperunasoselaatikkoa
Raejuustoa
Kurkkua
Pepsimaxia
19.00 Väli-iltapala:
Leipä
Leikkele
Pala banaania
Vettä
21.00 Iltapala:
Rahkaa
Joskus tuo kelllo seitsemän ateria jää väliin jolloin iltapalalla on sitten yleensä myös leipää rahkan lisäksi.
Tämä siis aika raaka esimerkki, mutta halusin nyt jotain vastata kysyjille.
Ainoastaan kokolihapihvit tai palapaistit jne on nykyään jäänyt pois. Muutoin syön ihan mitä vaan ja itseasiassa nykyään jopa paremmin. Kalaa on tullut ruokavalioon paljon, myös muuta kuin lohta ja tonnikalaa ;)
En todellakaan karppaa, voin sanoa ihan suoraan sen. Mulla on karppaajia lähellä paljon, ja esimerkiksi edesmennyt isäni karppasi loppuelonsa (ei kuollut siihen siis!) ja voin silti sanoa oman mielipiteeni rehdisti ja selkä suorassa: mä en ymmärrä karppausta ja en I K I N Ä tule karppaamaan. Mä olen ammatiltani kokki ja sen verran käsittääkseni ymmärrän ravitsemuksesta että olen mielestäni melko terveen mielipiteen muodostanut: ihminen tarvitsee hiilareita. Ihan oikeasti.
En myöskään syö mitään kevyttuoteita, lukuunottamatta pahettani pepsi maxia, ainakaan sillä tarkoituksella että syönpä tätä etten liho. No way.
Mä syön ihan kaikkea. Myös herkkuja. Käytän myös alkoholia joskus.
Se mikä on koko asian ydin on se, että syön vähän ja syön usein. Maksimiväli aterioilla on kolme tuntia. Sen yli ei saa mennä. Jos menee niin mun kroppa ilmoittaa siitä kyllä, kädet tärisee ja huimaa. Yksi päivä töissä tuli liian pitkä tauko ja meinas useaan kertaan mennä taju.
Tehdääs joku esimerkki, ihan hatustani tämän heitän mutta on silti ihan totuudenmukainen :)
6.00 Varhaisaamupala, kotona ennen töihin lähtöä:
Yksi siivu leipää ja päällä keittokinkkua.
Vettä
Vitamiinit
8.30 Aamupala, töissä:
Kuppi kahvia
Itse tehtyä rahkaa jossa esim. hedelmää ja siemeniä tai marjoja tms
11.30 Lounas töissä:
Rahkaa
Vettä
13.30 Välipala, kotona:
Tonnikalaa
Salaattia
Vettä
(Eli siis oikeesti vois sanoa että töissä on välipala ja kotiintullessa lounas..)
16.00 Päivällinen:
Lihaperunasoselaatikkoa
Raejuustoa
Kurkkua
Pepsimaxia
19.00 Väli-iltapala:
Leipä
Leikkele
Pala banaania
Vettä
21.00 Iltapala:
Rahkaa
Joskus tuo kelllo seitsemän ateria jää väliin jolloin iltapalalla on sitten yleensä myös leipää rahkan lisäksi.
Tämä siis aika raaka esimerkki, mutta halusin nyt jotain vastata kysyjille.
Ainoastaan kokolihapihvit tai palapaistit jne on nykyään jäänyt pois. Muutoin syön ihan mitä vaan ja itseasiassa nykyään jopa paremmin. Kalaa on tullut ruokavalioon paljon, myös muuta kuin lohta ja tonnikalaa ;)
maanantai 3. helmikuuta 2014
Jäähyväiset
Perjantaina oli erään tärkeän ihmisen hautajaiset.
Kyseessä oli iäkäs ihminen, joten oli sinänsä erilaisista hautajaisista kyse kuin missä olen aivan lähiaikoina ollut. Edelliset hautajaiset olikin oman tytön ja ne nyt oli ihan oma asiansa..
Tämä ihminen joka hyvästeltiin oli mieheni täti. Tämä ihminen on yksi niistä harvoista mieheni sukulaisista keneen olen hyvin tutustunut.
En voi kyllin korostaa sitä kuinka järjettömän onnellinen olen kun sain häneen tutustua ja sain häneltä hyviä elämänohjeita ja sain nähdä millainen asenne elämässä pitäisi olla. Siihen pyrin!
Tämä ihminen oli todella positiivinen ihminen, hänellä oli suuria vaikeuksia elämässään ja uskomattomista asioista selvisi ja uskon että suurimmaksi osaksi siksi että hänellä oli asenne että tottakai tästä selvitään. Hänellä oli ihana hersyvä tyttömäinen nauru ja aivan mainioita sutkautuksia. Suoria napakoita mielipiteitä. I like!
Hautajaisissa kälyni kysyi että otatko sä nenäliinaa, tarjoten pakettia. Mä olin että en mä taida ja laitoin paketin eteenpäin. Siis enhän mä nyt mitään nenäliinaa tarvitse, johan mä tyttöni hautajaisissa olin.. enkai mä nyt iäkkään ihmisen hautajaisissa silleen itkisi? Juu enpä..
Arkulla kaikki alkoi, siinä alkoi herkistyminen todenteolla. Aivan viimeinen niitti oli se, kun pappi lausui "tyttövainaani" psalmin. Psalmin jonka meidän pappi luki niin tyttöni hautajaisissa kuin tyttöni uurnan laskussa. Luki myös toisen tyttöni kasteessa ja myöhemmin tytön suurissa sukujuhlissa. Haluan laittaa tähän sen psalmin, varmasti rakkaat ymmärtää sen luettuaan MIKSI romahdin ihan totaalisesti tämän tädin hautajaisissa.
Tässä se kokonaisuudessaan, tummennan "tyttöni" kohdan:
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Kyseessä oli iäkäs ihminen, joten oli sinänsä erilaisista hautajaisista kyse kuin missä olen aivan lähiaikoina ollut. Edelliset hautajaiset olikin oman tytön ja ne nyt oli ihan oma asiansa..
Tämä ihminen joka hyvästeltiin oli mieheni täti. Tämä ihminen on yksi niistä harvoista mieheni sukulaisista keneen olen hyvin tutustunut.
En voi kyllin korostaa sitä kuinka järjettömän onnellinen olen kun sain häneen tutustua ja sain häneltä hyviä elämänohjeita ja sain nähdä millainen asenne elämässä pitäisi olla. Siihen pyrin!
Tämä ihminen oli todella positiivinen ihminen, hänellä oli suuria vaikeuksia elämässään ja uskomattomista asioista selvisi ja uskon että suurimmaksi osaksi siksi että hänellä oli asenne että tottakai tästä selvitään. Hänellä oli ihana hersyvä tyttömäinen nauru ja aivan mainioita sutkautuksia. Suoria napakoita mielipiteitä. I like!
Hautajaisissa kälyni kysyi että otatko sä nenäliinaa, tarjoten pakettia. Mä olin että en mä taida ja laitoin paketin eteenpäin. Siis enhän mä nyt mitään nenäliinaa tarvitse, johan mä tyttöni hautajaisissa olin.. enkai mä nyt iäkkään ihmisen hautajaisissa silleen itkisi? Juu enpä..
Arkulla kaikki alkoi, siinä alkoi herkistyminen todenteolla. Aivan viimeinen niitti oli se, kun pappi lausui "tyttövainaani" psalmin. Psalmin jonka meidän pappi luki niin tyttöni hautajaisissa kuin tyttöni uurnan laskussa. Luki myös toisen tyttöni kasteessa ja myöhemmin tytön suurissa sukujuhlissa. Haluan laittaa tähän sen psalmin, varmasti rakkaat ymmärtää sen luettuaan MIKSI romahdin ihan totaalisesti tämän tädin hautajaisissa.
Tässä se kokonaisuudessaan, tummennan "tyttöni" kohdan:
Psalmi 139
Herra, sinä tunnet minut
Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
2 Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3 Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4 Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
5 Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
6 Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
7 Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
8 Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
9 Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
10 sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
11 Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
12 sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
19 Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät!
Kaikotkaa, murhamiehet!
20 He ovat sinun vihollisiasi,
he vetoavat sinuun valheellisesti
ja vannovat väärin sinun nimeesi.
21 Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra,
enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!
22 Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani.
Työssäoloa
Haluaisin hehkuttaa työssäoloa. Olen ehkä sitä jo tehnytkin aikaisemmissa teksteissä jonkin verran, mutta pakko vielä ihan pikkuisen.
Aika jännä, kuinka näinkin monen viikon jälkeen mitä olen työssä jo ollut, edelleen menen joka työaamu ihan into piukeena töihin. :)
On se vaan niin ihana työpaikka!
Mitäänhän en voi mistään yksityiskohdista tietenkään kertoa, mutta ympäripyöreästi toki.
No ne työkaverit. Koko työyhteisö on aivan mahtava, niin mua tosi liki olevat kuin sitten muut talossa hääräävät. Ja asiakkaat! Ne vasta ihania onkin.
Voiko olla näin huippua? Kai mä jossain vaiheessa rysähdän täältä pilvilinnoista alas ja mietin että mitähän sitä sitten tekis :D Mutta nyt nautitaan.
Työtehtävät on mahtavia. Saa tehdä oikeasti koulutusta vastaavaa työtä. Ja tunnen oloni arvostetuksi. Tähän ikään mennessä olen nähnyt aika kovasti erilaisia työpaikkoja. Satoja. Ja valitettavasti joukkoon on mahtunut aivan järkyttäviä kokemuksia. Pahimmillaan on poljettu itsetuntoa alas ihan urakalla ja korostettu sitä etten ole mitään ja olen itsekin epäillyt silloin ammattitaitoani.
Ehkä se on tämä uusi minä, että nykyään oikeasti uskon että kyllä mä oon hyvä työssäni.
No, ehkä se nyt riitti tätä asiaa tällä kertaa. :)
Ai niin kuva! Mä en nyt löytänyt mitään muuta kuvaa tähän hätään niin pannaan nyt sitten tämmöinen:
Mun työpopot :)
Aika jännä, kuinka näinkin monen viikon jälkeen mitä olen työssä jo ollut, edelleen menen joka työaamu ihan into piukeena töihin. :)
On se vaan niin ihana työpaikka!
Mitäänhän en voi mistään yksityiskohdista tietenkään kertoa, mutta ympäripyöreästi toki.
No ne työkaverit. Koko työyhteisö on aivan mahtava, niin mua tosi liki olevat kuin sitten muut talossa hääräävät. Ja asiakkaat! Ne vasta ihania onkin.
Voiko olla näin huippua? Kai mä jossain vaiheessa rysähdän täältä pilvilinnoista alas ja mietin että mitähän sitä sitten tekis :D Mutta nyt nautitaan.
Työtehtävät on mahtavia. Saa tehdä oikeasti koulutusta vastaavaa työtä. Ja tunnen oloni arvostetuksi. Tähän ikään mennessä olen nähnyt aika kovasti erilaisia työpaikkoja. Satoja. Ja valitettavasti joukkoon on mahtunut aivan järkyttäviä kokemuksia. Pahimmillaan on poljettu itsetuntoa alas ihan urakalla ja korostettu sitä etten ole mitään ja olen itsekin epäillyt silloin ammattitaitoani.
Ehkä se on tämä uusi minä, että nykyään oikeasti uskon että kyllä mä oon hyvä työssäni.
No, ehkä se nyt riitti tätä asiaa tällä kertaa. :)
Ai niin kuva! Mä en nyt löytänyt mitään muuta kuvaa tähän hätään niin pannaan nyt sitten tämmöinen:
Mun työpopot :)
tiistai 21. tammikuuta 2014
Senttejä mitatessa
On ollut jo pitkään taas.. vai olisiko parempi sana edelleen.. olisi. Eli otetaan uusiksi: on ollut jo pitkään edelleen sellainen fiilis ettei tässä mitään tapahdu vaikka kuinka räpiköi.
Ajattelin siksi sitten ottaa mittanauhan käteen.
Tässä tuloksia verrattuna 4.11.2013 mittoihin:
Vyötärö -17cm
Reisi -14.5cm
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)