Lapset

Oli täysin selvää, että haluamme lapsia. Halusimme kuitenkin ensin luoda hyvät puitteet heille, kaikki muu oli valmista mutta vielä itselläni ei ollut vakituista työpaikkaa. Töitä toki olen tehnyt oikeastaan koko ikäni erittäin paljon, mutta vakituista työsuhdetta ei vaan löytynyt.
Juuri kun olin jo menettänyt toivoni ja solmimassa työsopimusta hyvin palkattuun keikkatyöhön onnistikin: sain ensin määräaikaisen työsuhteen kunnan kanssa ja hetken päästä se muuttuikin jo vakituiseksi. Tai kuten sanotaan "toistaiseksi voimassa olevaksi." Se oli siinä ja sitten tiesimme että nyt saa tulla kun on tullakseen.

Aika kauan odotettiin koska tärppäisi, ja taas kun toivo oli jo menetetty tulikin yhtäkkiä keskellä Riikan lentokenttää tunne että odotan vauvaa. Aloin jo miehellekin höpöttää siinä kun oltiin Sveitsistä sukulaistädin luota palaamassa että nyt on semmoinen tunne että on tärpännyt.
Kotona tein testin ja toisen seuraavana päivänä eikä mitään. Sitten päätin että no odotetaan viikko ja katsotaan sitten. Viikon päästä ei ollut mitään epäilystä asiasta; vauva on tulossa.

Odotus meni hyvin ja viikoilla 40+3 syntyi poikavauva. Aluksi poika ei hengittänyt ja hänet virvoiteltiin neopuffin avulla. Hän oli pitkän synnytyksen jälkeen erittäin väsynyt, mutta virkistyi kyllä nopeasti.
Tällä hetkellä tuo poikavauva on 2v8kk ikäinen nappula. Ihana, vallaton, jääräpäinen ja tunteellinen tapaus :) 

Oli ollut vaikeaa saada esikoista aluilleen, joten olimme siinä ajatuksessa ettei meillä enää lapsia suoda.

Niin meidät vaan yllätettiin. Ihan muista syistä sairaalassa ollessani selvisikin että olen raskaana. Tällöin oli elokuu 2011.
Aluksi ravattiin tiuhaan ultrassa kun haluttiin tietää kuinka pitkällä raskaus on. Käytiin neljä kertaa ultrassa ja siellä syke ja sikiö näkyi.
Tuli viikon 12 ultra ja meidät yllätettiin täysin: identtiset kaksoset tulossa.
Olimme haljeta onnesta, ei sen suurempaa onnea ollut ikänä meillä ollut. Tietenkin alkoi pelot kun oli tiedossa kummallakin kuinka riskiraskaudesta on kyse.
Viikolla 20 alkoi ongelmat. Alkoi epäilyt TTTS:ä eli Twin to twin syndroomasta. Laitan tähän linkin jossa lisää aiheesta.
Oli erinäisiä ongelmia ja aloinkin asustaa sairaalassa samantein.
Viikolla 25+6 tehtiin kiireellinen sektio ja kaksi pientä ja kaunista tyttövauvaa tuli maailmaan.
Toinen tyttö painoi reilun 700 grammaa ja toinen reilun 800.
Tytöt kamppalilivat parhaansa mukaan, selvittäen monet ongelmat. Toinen pieni prinsessamme ei pystynyt voittamaan keuhkoverenvuotoa vaan menehtyi alle kahden viikon iässä.
Toinen tyttäremme taisteli, taisteli aina reilun vuoden ikään asti jolloin alkoi helpottaa hiukan. Nyt ei enää ole niin jatkuvaa taistelua, ainakaan joka sekunti.
Tyttäremme kuitenkin vammautui keskosuudesta johtuen ja on Cp-vammainen koko loppuikänsä. Kukaan ei tiedä hänen tulevaisuudestaan, liikkuuko ikinä ja kuinka paljon ja miten muutenkaan pärjäilee. Näillä mennään ja tyttäremme näyttää mitä tapahtuu. Hän on aivan valloittava tapaus, todellinen ihme. Hän on saanut lähes käytännössä kohdata kaikki vaikeudet mitä pikkukeskosuudesta voi tulla ja diagnoosilista on valtava.
Rakas pieni ihmeemme <3

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Fetofetaalinen_transfuusio-oireyhtym%C3%A4